Laura bloggaa treenatessa, Superlaiffi Vieraskynä

Negatiivinen vai positiivinen?

Hyvä minä!

Kuinka usein kehut itseäsi? Taputat olkapäälle ja toteat että hyvin vedit. Entäpä kuinka usein mollaat itseäsi ja keskityt miettimään niitä asioita jotka meni huonosti ja jotka olisi voinut tehdä paremmin? Kummasta tulee parempi fiilis? Siitä, että antaa itselleen tunnustusta vai siitä, että lyttää omia suorituksia?

Olen asiakkaideni kanssa treenatessa ja jutellessa huomannut kuinka turhan usein keskitytään siihen, mikä on mennyt huonosti ja mikä on epäonnistunut. Tämä taitaa olla perisuomalainen piirre? Itseään EI saa kehua. Muistattehan myös, että vaatimattomuus on hyve, sinulla on aina parantamisen varaa, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja se joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa. Ei kannata alkaa itseään kehumaan. Nöyränä on painettava eteenpäin ja keskityttävä siihen, mitä pitäisi tehdä toisin ja paremmin. Mielellään vielä kulmat kurtussa.

You will never know your limits unless you push yourself to them

Liika itsekriittisyys ei vie pitkälle

Itsekriittisyys ja hyviin suorituksiin pyrkiminen ovat toki hyviä ja tarpeellisiakin asioita. Ilman niitä ei tapahdu kehitystä. Mutta välillä nämä lipsahtavat ehkä hitusen liian pitkälle. Tavoitteet asetetaan epärealistisiksi, pyritään enempään kuin resurssit oikeasti mahdollistavat. Lopussa kun tavoitteet eivät ole täyttyneet ollaan pettyneitä omaan tekemiseen, itsekuriin, tuloksiin, valmentajaan, puolisoon, ruokaohjeisiin, työpaikkaan ja vaikka mihin. Kun onnistumista ei omasta mielestä tapahdu, tai sitä ei nähdä, motivaatio sammuu ja esimerkiksi liikunta jätetään kokonaan koska ”en minä onnistunut taaskaan, turha edes yrittää”.

Näe positiiviset asiat

Olen huomannut että positiivisia asioita ja onnistumisia pitää ihan tietoisesti etsiä ja miettiä. Kiero oma mieli ei yleensä tuo niitä tuosta vaan esiin. Se piilottelee niitä ja tyrkyttää negatiivisempia asioita tarjolle. Onnistumiset, kehitys ja kaikki mikä on mennyt hyvin pitää oikein kaivamalla kaivaa sieltä mielen tai päiväkirjojen sopukoista. Kun onnistumisia löytyy, niillä saa mälläillä ja ylpeillä! Nauti niistä! Olet itse saanut ne aikaan! Omien onnistumisten tunnustamisesta ja itsensä kehumisesta tulee hyvä olo.

Jokainen löytää ihan varmasti itsestään ja omasta tekemisestään edes pieniä asioita joissa on onnistunut ja joissa on menty eteenpäin. Niiden löytäminen kannustaa jatkamaan ja luo uskoa siihen, että suunta on oikea.

Epäonnistumisten vatvomisesta tulee taas huono olo. Epäonnistumisista oppii ja kehitettävät asiat vaativat tietenkin lisää työtä ja aikaa. Se on osa elämää, oppimista, liikuntaa, ammattiureilijan arkea ja vaikkapa painonpudotusta. Negatiiviset fiilikset pitää käsitellä ja niitä pitää työstää, mutta ei niissä vellominen vie eteenpäin.

Itsekin huomaan toisinaan syyllistyväni negistelyyn. En tällä hetkellä kilpaile missään lajissa, enkä urheile sen vuoksi että minulla on konkreettisia tavoitteita. Asetan kuitenkin itselleni aina pieniä tavoitteita ja haasteita. Viime syksynä otin projektikseni opetella painonnostoliikkeitä. Harjoiteltu on, mutta ei tässä vielä kisoihin tarvitse lähteä vaikka on ollut kiva opetella uusia juttuja ja haastaa aivoja sekä kehoa.

Askel kerrallaan eteenpäin kohti haluttua muutosta

Pari viikkoa sitten huomasin, että tietyt osa-alueet liikkumisessa tuntuivat olevan huonommassa kunnossa kuin olin tajunnut. Aina joku osa-alue jää vajaalle kun panostat johonkin toiseen asiaan. Rupesin manaamaan tekemisiäni ja sitä kuinka tässä nyt näin oli päässyt käymään, olin tyytymätön itseeni. Tuli huono fiilis.  Työnsin negatiiviset ajatukset syrjään ja aloin sen sijaan miettimään, mitä kaikkea olen syksyn aikana oppinut. Uudesta tekniikasta olen tyytyväinen ja ylpeä!

Hyvä minä! Pyysin viime viikon crossi-tunnin osallistujia miettimään kuluvan talven ajalta vähintään yhden liikuntaan liittyvän asian josta he ovat ylpeitä. Joku konkreettinen onnistuminen, liike mikä on mennyt hyvin tai hyvältä tuntunut juoksulenkki.

Mistä sinä voit onnitella itseäsi?

Taputa itseasi olkapäälle ja sano itsellesi ”hyvä minä”! Toista päivittäin .

Pt Laura