Riikka. Superlaiffin värikäs lenkkeilijä Lenkkeily

Lenkin kautta uuteen nousuun!

Itselle syksy on aktivoitumisen aikaa. Kesä tuntuu aina menevän ilman rutiineja. Vain paikasta toiseen säntäilyä ja lasten ehdoilla menemistä. En sysää syytä heille, mutta väkisinkin kaiken loma-perheilyn lomassa itseltä riittävä liikkuminen jää vähemmälle. Vähäinen liikunta johtaa kieltämättä ahdistumiseen. Onneksi syksyllä alkaa arki rullaamaan, jolloin oma aikakin on helpommin jäsenneltävissä. Mikään ei tunnu paremmalta kuin juoksulenkki. Ilman lapsia.

Viimeisin vuoden aikana on ollut muutakin hidastetta, nimittäin raskaus. Joo tiedän, raskaus ei ole sairaus ja silloin voi ja pitääkin kuntoilla! Aina se ei vain onnistu itse toivomallaan tavalla. Helmiä (nyt 6 kk) odottaessani jouduin lopettamaan lenkkeilyn oikeastaan heti raskauden alkuvaiheessa. Se ei vain tuntunut hyvälle. Nivusiin vihloi ja vatsaa pisti. Se oli henkisesti raskasta, koska olin suunnitellut ihan toisin.

Kadehdin niitä ketkä pystyvät lenkkeilemään läpi raskauden. Kävin pt-tunnilla raskausaikana ja tein lihaskuntoharjoitteita, mm. kyykkyjä ihan ilman mitään ongelmia. Juoksussa vain oli jokin, mikä ei keholleni siinä kohtaa sopinut. En kuitenkaan saa henkisesti tarpeeksi irti pelkästä saliharjoittelusta. Haaveilin paljon raskauden aikana siitä, kun viimein pääsen lenkille ja suunnittelin myös juoksurattaiden ostamista. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä sitä aikaa on pakko 30-60 minuuttia irrota ihan yksikseen. Se kun on nimenomaan minulle omaa aikaa, jolloin saa ajatella ja latautua ilman minkäänlaisia keskeytyksiä. Vapauden tunnetta, hikeä ja hiljaisuutta. Ihanaa!

Superlaiffin Riikka venyttelee

Juoksurattaat jäi siis ostamatta. Lenkkeily, mikä on minulle luontevin liikkumisen muoto, ei tietenkään (taas jälleen suunnitelmistani poiketen) heti raskauden jälkeenkään onnistunut. Keho ei tuntunut valmiilta siihen. Nyt kun Helmi on täyttänyt jo puoli vuotta, alkaa tuntumaan siltä että uskallan jälleen irrotella.

Toki olen lenkkeillyt vuosien varrella lastenkin kanssa. Ihana mielikuva siitä, kun Oskari ja Odessa pyöräilevät hymyssä suin ja minä lenkkeilen perässä, hengitän raikasta ilmaa ja kuuntelen lintujen laulua. Ei!! Todellisuudessa se on kaukana kaikesta harmoniasta.

Lenkki pienten lasten kanssa on yhtä valppaana oloa ja ääni käheänä huutamista. ”Katso eteenpäin! Pysy reunassa! Pysy oikealla! Jarruta!” Ja välillä tietenkin talutan pyörät mäen päälle, kertaan liikennesääntöjä ja suostuttelen jatkamaan matkaa, koska ”ei enää huvita”. Taas jatketaan matkaa sydän kurkussa jännittäen, ettei ne vaan yhtäkkiä kaarra itseään auton alle tai muuta vastaavaa. Tätä rundia jatketaan sitten uudelleen ja uudelleen koko matkan ajan. Perille päästyämme olen (henkisesti) totaalisen loppu ja onnellinen, että selvisimme hengissä. Vannon jälleen, että ensi kerralla menen yksin.

Odessa pyöräilee, Superlaiffi

Toki Oskari ja Odessa ovat jo kasvaneet tältä kannalta ajateltuna ”pahimman” ajan ohi, ja ymmärrystä sekä itsesuojeluvaistoa alkaa jo olla. Minulle on kuitenkin juurtunut mieleen, että se lenkki se on se oma aika, ja haluan pitää siitä kiinni.

Olen nyt muutaman viikon käynyt 30-45 minuutin pituisilla lenkeillä. Hyvänen aika miten ihana tunne siitä tulee. Tuntuu kuin olisin uudesti syntynyt, viimein alan kunnolla palautua raskaudesta. Paljon on tehtävää, että saan kehoni haluamaani kuntoon. Mutta olen hyväksynyt sen, että palautuminen vie aikansa. Helmin ensimmäiset 6kk olen käyttänyt ihan huolella vauvan nuuskuttamiseen, vauva-aika kun on niin ohikiitävän lyhyt.

Superlaiffin Riikka venyttelee

Lenkkireittini kulkee monenlaisten alueiden läpi: On metsää, teollisuusaluetta, vanhempaa lähiötä ja taas ihan uutta lapsiperhealuetta. Jotenkin siinä maisemien vaihtuessa näkee kaikenlaista ja erilaisia elämäntilanteita. Tulee ajateltua omaa elämää ja sen haurautta. Kuinka nopeasti vuodet kuluu, kuinka pian pihamme puut luovat suurempia varjoja. Tällä hetkellä tuon yhden vielä niin pienen pensasaidan yli ei enää muutaman vuoden päästä edes näe. Kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta, että pystyy nauttimaan ja elämään elämää täysillä.

Vaikka lenkkini tällä hetkellä yksin haluan tehdäkin, käytän Superlaiffi-sovellusta aktiivisuuteni mittaamiseen. Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin, tulen myös etsimään treeniseuraa. Olemme vasta muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Tämän vuoksi Superlaiffi onkin kätevä keino löytää mieleiselleni aktiviteetille seuraa. Esimerkiksi salilla tykkään käydä tekemässä lihaskuntotreeniä, mutta siellä en taas viihdy yksin ollenkaan. Seura motivoi ja tsemppaa tehokkaampaan tulokseen.

Superlaiffin Riikka salilla

Olen innoissani tästä uudesta elämänvaiheesta, uusista kuvioista ja uusista ihmistä. Aktiivinen elämä ja seura pitävät introvertin luonteeni kurissa. Sen avulla pysyn vireänä, onnellisena ja – mikä minulle tällä hetkellä tärkeintä – jaksan olla osallistuva ja iloinen äiti.

<3 Riikka
Äiti, SKY-kosmetologi, Hullu Poro -perheenjäsen ja Superlaiffin osakas